1. POJANPOIKA POISTUU
Sävel & sanat Suonna Kononen
Copyright manus
Ukki näki -44 Rovaniemen palon,
sotaretken jälkeen käsin teki talon.
Näki sinne syttyvän sähköisen valon, ei
sähköpostimiestä sentään nähnytkään.
Vaari eli aikaan joka presidentin,
näköradiosta näki Rytin vaalitentin.
Näki mummonmarkan ja opetteli sentin,
venytteli vanhan ajan taaleritkin.
Elämässä kylvää, elämässä niittää.
Pojanpoika poistuu, pokkaa ja kiittää.
Sukupuun latvassa oksia riittää,
omat pojat uusia kasvattakoot...
Tyttäret äitien taikinanjuurta
jatkavat, leipovat leipää suurta.
Vuosia puurtavat, vuodet uurtavat,
numeroa tekemättä tekevät sen.
Taata oli tuiskuna Tuuloksella,
silitteli iivanaa suorasuuntauksella.
Virtensä veisasi paatoksella,
hommansa hoiteli jetsulleen.
Ukko kylvi siemenet, kasvatti taimet,
parasta hoitoa taatusti sai net.
Muisteli mielellään mennyttä aikaa,
muisteli ukkoaan kuin minä nyt.
Elämässä kylvää, elämässä niittää...
Annapa kulua sen puolensataa vuotta,
toinna ei potkia vastaan suotta:
Vanhainkoti kutsuu kuin sumppu tai nuotta
minunkin polveani talvehtimaan.
Sielläpä auomme pitsalaatikoita,
pelailemme pleikkaa ja mitä duumiloita.
Jennoja, Miisoja ja Janinoita
rollaattoridiskoon viemme virnuillen.
Elämässä kylvää, elämässä niittää...
Elämässä kylvää, elämässä niittää...
2. LENINGRADIN REISSU
Sävel & sanat Veikko Lavi
Copyright Warner / Chappell Music Finland
Tekijänoikeussyistä kappaleen lyriikkaa ei voida esittää tässä.
3. VANHAN KYLÄKAUPAN RAPPUSILLA
Sävel & sanat Suonna Kononen
Copyright manus
Vanhan kyläkaupan rappusilla istuu aatteissaan
Otto Ananias Oikarainen.
Pihan perukalla taksiauton diesel nakuttaa -
kuski teki ristikon, nokkaunilla nyt on.
Asiakas antaa vielä odottaa.
Vanhan kyläkaupan seinästä voit tekstin erottaa,
kyltin "Toiminimi Otto Oikarainen".
Oli Otto tämän kaupan kymppi joskus aikoinaan.
Vaaranlaen kuokkineen väen tietää ruokkineen
Otto Oikarainen päiväpuhteinaan.
Aina kauppa kannattaa, tiesi Otto.
Jos ei muuta ostettu, niin tehtiin lotto.
Kuulumiset vaihdettiin, totisuutta kaihdettiin.
Sepä oli elämää, siitä ei sen enempää.
Kyläkaupan ohi aika viilettää.
Vanhan kyläkaupan rappusilla nähtiin kulkijaa.
Moni kukka silloin kulmillansa kukki.
Asutetut evakot, rajakorven sinnikot,
fiini opettajakin osti joskus jotakin.
Kävi saloseudun oudot erakot.
Tuli aika, jolloin kylän ensimmäiseen ikkunaan
lyötiin laudat, oveen ripustettiin lukko.
Onnikalla etelään kohti uutta elämää.
Seuraavana kesänä Volvo uudenverevä
kaarsi pihaan Ruotsin rekistereissä.
Kylä täysi oli vielä juhannuksen,
Otto kyllä muistaan sen kuin tapauksen.
Maitoa ja makkaraa, voita, leivänkakkaraa,
jäätelöä lapsille, kahveeta harmaahapsille,
aina väliin pihaan bensaa pumppaamaan...
Kyläkaupan rappusille uuden ajan astuneen
tiesi Otto vuos’tuhannen vaihteen pintaan.
Raitti loppuun kuljettiin, kyläkoulu suljettiin,
enemmän kuin savuja hautausmaalla havuja.
Markat ajelivat automarkettiin.
Vanhan kyläkaupan rappusilla torkkuu muistoissaan
Otto Ananias Oikarainen.
Taksikuski havahtuu, ratin takaa kankeutuu,
astuu kaupan rapun luo, rykäisee ja sanoo: "Krhm, tuo-
ta, Otto, jokos me kirkolle palataan?"
Aina kauppa kannattaa, tiesi Otto.
Jos ei muuta ostettu, niin tehtiin lotto.
Kuulumiset vaihdettiin, totisuutta kaihdettiin.
Sepä oli elämää, siitä ei sen enempää,
kylän ohi ajan rekka viilettää.
Aina kauppa kannattaa, tiesi Otto.
Vähän vanhentumaan pääsi Oton motto...
Kuulumiset vaihdettiin, totisuutta kaihdettiin.
Sepä oli elämää, siitä ei sen enempää.
Kyläkaupan ohi aika viilettää.
4. ISOISÄN UNI
Sävel & sanat Timo Munne
Copyright manus
On kylmä yö. Tuuli ikkunoissa ujeltaa.
Uunin rinta jäähtyy ja piruja paleltaa.
Isoisä nukkuu, näkee unta:
talvella -42 maassa mustaa lunta
Seisot vartiossa sormet ja varpaat jäässä,
kun räjähtää vain parin metrin päässä.
Nouset ylös sängyltäsi ilme järkeä vailla.
Karjut kirouksia jumaltesi lailla.
Lopun matkaa kuljet hiljaa.
Tuonen neito soutaa sua yli tuonen virtaa.
Musta joutsen laulaa, kun saavut rantaan.
Ei ole enää aikaa.
Olet päässyt rauhaan.
Huuto yksinäinen pimeään taloon katoaa,
mutta painajainen jatkuu, kun käyt taas makaamaan.
Isoisä nukkuu ja näkee unta:
Velipojan päälle putoaa kylmä multa.
Talo on hiljaa, vain tuuli ujeltaa.
Kärsinyt mies makaa vuoteellaan.
Pian aukeaa aamu ja unet hälvenee,
mutta matka jatkuu vielä vaikka askel lyhenee.
Lopun matkaa kuljet hiljaa...
5. TOARIE
Sävel & sanat Timo Munne
Copyright manus
Toarie, kaunis Toarie -
neito Uhtuan, kun näin sinun kuvan
sata vuotta vanhan, sivulla ruskean kirjan,
sinuun rakastuin.
Toarie, kaunis Toarie -
siinä kehräämässä savuisessa pirtissä
ja kylän miehet, sinun isä ja veljet
makaa verissään.
Onko liian myöhäistä?
Maat ja vedet ovat jo vieraiden käsissä.
Jumaltemme voimat heikkenee.
Kylistä on enää rauniot jäljellä.
Toarie, kaunis Toarie -
neito rajamaan, peläten otit vastaan,
kun ne tulivat taas jakamaan
maata aseillaan.
Toarie, kaunis Toarie -
en voi olla enää hiljaa,
minussa sama veri virtaa,
tunnen samaa vihaa
kohtaan valloittajaa -
Eurooppaa.
Onko liian myöhäistä
kaupunkien melun keskellä?
Itkuvirtesi äänet heikkenee.
Onko meistä mitään enää jäljellä?
6. ALLA VENÄLÄISEN KUUN
- Underneath The Russian Moon -
Sävel Meyer Gusman, sanat James Kendis & Frank Samuels, suom. sanat Matti Jurva
Copyright Shapiro Bernstein Scandinavia
Tekijänoikeussyistä kappaleen lyriikkaa ei voida esittää tässä.
7. LADOZNOJE OZERO TWIST
Sävel Pjotr Tshaikovski
Copyright manus
Instrumentaali
8. RASPUTIINI
Sävel & sanat J. Alfred Tanner
Copyright manus
Rasputiini, rattoisa rahvaan mies,
pyhimysten pylväs ja leikin lies.
Nyt muistoksensa virren ma viritän,
lauluni lievän liritän.
Siksi kun hän eleli vain lystikseen
mieluummin toisten kanss’ kuin yksikseen.
Siksi kun hän eleli vain...
Rasputiini, rattoisa rahvaan laps’,
todisti maailmalle noin yks-kaks’,
ett’ munkkikin autuutta saarnatessaan
voi elää niin kuin sulttaani haaremissaan.
Rasputiini elelikin lystikseen
mieluummin toisten kanss’ kuin yksikseen.
Rasputiini elelikin...
Rasputiini, rattoisa rahvaan mies,
keinon keksi ja käyttää ties’:
Munkiksi muuttui ja munkkia joi,
viinaakin viljeli sen mitä voi.
Ja rallatteli laulunkin lystikseen
mieluummin toisten kanss’ kuin yksikseen.
Ja rallatteli laulunkin...
Harvoin hän selvisi humalastaan,
se ol’ sama kuin luopua jumalastaan.
Siksi hän elämässään nautti ja joi,
"piirinsä" keskellä teikkaroi.
Kas, Rasputiini tanssikin lystikseen
mieluummin toisten kanss’ kuin yksikseen.
Kas, Rasputiini tanssikin...
Päälleen hän ei tanssipukuu laatinut,
kun "piiri" sit’ ei erityisest’ vaatinut.
Hyppeli vain kotoisissa hynttyissään,
sama puku päällään kuin syntyissään.
Näin hän aina tanssikin lystikseen
mieluummin toisten kanss’ kuin yksikseen.
Näin hän aina tanssikin...
Rasputiini, rattoisa kansan mies,
oli "piirissä" tärkeä virkamies.
Ja vaikka hän touhusi päivät ja yöt,
niin aina hälle kuitenkin riitti työt’.
Rasputiini työskenteli lystikseen
mieluummin toisten kanss’ kuin yksikseen.
Rasputiini työskenteli...
Rasputiin’ ol’ "piirinsä" pilkistys,
sen viimeinen lohtu ja virkistys.
Hän oli "piirinsä" aurinko ja kuu,
loppujen lopuksi sen hirsipuu.
Siksi kun hän eleli vain lystikseen
mieluummin toisten kanss’ kuin yksikseen.
Siksi kun hän eleli...
Usealle vieläkin lie arvoitus,
mistä johtui Rasputiinin kutsumus.
Yleisesti kuitenkin luullaan niin,
ett’ hän luotti luojansa antimiin.
Ja eleli vain kulloinkin lystikseen
mieluummin toisten kanss’ kuin yksikseen.
Ja eleli vain kulloinkin...
Teksti julkaistaan tässä Suomen tekijänoikeuslainsäädännön turvin, koska Tannerin kuolemasta (v. 1927) on kulunut 70 vuoden suoja-aika umpeen.
9. KARJALAN MARSSI
Sävel Heikki Valpola, sanat Hannu Nurmio
Copyright manus
Tekijänoikeussyistä kappaleen lyriikkaa ei voida esittää tässä.
Löydät tekstin halutessasi Uusi Laulu -lehdestä 1/1975 tai Agit-Propin lauluvihko -kirjasesta (1975).
10. KARJALAN PAALUTUS
Sävel Jari Lappalainen, sanat Timo Munne
Copyright manus
Joku pöljä keksi joskus aikoinaan, että raja tänne korpeenkin tarvitaan.
Miestä juoksi siellä täällä pitkin mehtiä, toisia miekalla lyömään piti ehtiä.
Sitten se menikin linjalle tälle, että koko Suomi kuului Venäjälle.
Kaikki siinä sotkeentui vallankumoukseen, Suomi sai pärjätä itsekseen.
Ukki marssi Karjalaan pataljoonassa, kävi siellä kovapanosammunnassa.
Kulkea piti ihan Uraliin saakka soita pitkin niskassa melkoinen taakka.
Luti sano: "Ota siitä rajapaalu selkään, mitä sinä Raassina, et kai sinä pelkää."
Äänisellä asti kävi jalkaisin, makas korsussa ja tuli kohta takaisin.
Tankit ne kun Kannaksella Viipuriin rymisi, kohta jo Zhdaanovi Tornissa jyrisi.
Neuvostoliitto se voiton vei, Suomi tuli toiseksi, huh-hah-hei.
Tästäpä pannaan Karjala kahtia. Tästähän sitä on helpompi vahtia.
Miehiä saadaan taas mullan alle, papit pääsee veisaamaan kunnialle.
Mahtava meno tämä Karjalan palautus. Eduskunnan pöytään vain nuijan kalautus.
Kekkonen Russeville humalassa mutisi, Karjalaisen Ahdilla jo housuissa tutisi.
Jospa siitä saisi edes siivun takaisin, niin palkkioksi minä akkasi makaisin.
Russevi päissänsä vain lauluksi laittoi. Veti vähän ripaskaa ja sitten uni maittoi.
Aamulla ei muistanut kumpainenkaan, kun nuotiolla voitelivat kohmeloitaan.
Joku vielä nykyisinkin pohtia jaksaa: Mitähän se Karjala mahtaisi maksaa?
Vaikeata on kai sitä kiukkua niellä. Muistatko kuinka käki aina kukkui siellä?
Vaan Kremlistä kun ei löydy neuvotteluhalua, rajalle kai pitäisi viedä rautaista kalua.
Miettiä vielä kerran sitä paalun paikkaa ja taas ukot keittäis metikössä saikkaa.
Tästäpä pannaan...
Tästäpä pannaan...
11. KAUNIS KYLMÄ
Sävel Suonna Kononen, sanat Aulikki Oksanen
Copyright manus
Tekijänoikeussyistä kappaleen lyriikkaa ei voida esittää tässä.
12. SIMANAN LAULU
Sävel & sanat Timo Munne
Copyright manus
Harmaat pirtit syysiltana, Ylä-Kuitti viilenee.
Vienan korpien kuusikot värisee talven edessä.
Mies huterasti astelee pitkin pientä kylätietä.
Ei sivuilleen katsele, ei kaipaa seuraa.
Hän ei pelkää ihmisiä, vaan enemmän itseään.
Elämä on ollut kokolailla ruosteinen.
Tähän vanhaan tsasounaan kylännaiset kokoontuvat.
Hiukset peitetään huiveilla, ovella kumarretaan.
Hän tulee kupolien varjosta vaivihkaa valoon.
Pyyhkii jälkensä kulkiessaan, käy sisään Herran taloon.
Hän tekee ristinmerkkinsä hapuillen, jää nurkan pimentoon.
Katsoo ikoneihin varoen, tuohusten valoon.
Mies ei ole vielä vanhakaan, komea kuin laukkukauppias.
Ylvään otsan alla silmät ovat sameat.
Kaidalta tieltä hän on usein sortunut.
Oman pirtin hirret ovat vielä metsässä.
Kylän naisten lohtua ei hänelle anneta.
Nuoret ovat kulkeneet sinne missä kimaltaa.
Tuatot makaavat kalmoilla honkien suojassa.
Poissa turhat toimet, poissa maailman paha.
Hän tulee...
Harmaat pirtit syysiltana, jäinen Kuitti kiiltelee.
Vienan korpien kuusikot värisee talven edessä.
One night there was dancing at St. Mura.
An accordion mournfully played.
And the girls in their frocks came from near and far,
In the moonlight they joyfully swayed.
I asked a fair maid: "May I walk by your side -
See you home to St. Mura?" and thus she replied:
"It's such a long way, it's such a long way
From here to St. Mura".
So now I am wedded to Mandy, I rue.
Our children I rock on my knee.
And to Sandra my thoughts keep returning anew,
And often I sigh: "Woe is me!"
For what was I thinking of? I should have known better.
"Tis all the bike's fault, I should never have let her!"
It's such a long way, it's such a long way
From here to St. Mura.
It's such a long way, it's such a long way
From here to St. Mura.
Livet är härligt.
Tavarits, vårt liv är härligt.
Vi alla våra små bekymmer glömmer,
när vi har fått en tår på tanden, skål!
Tag dig en vodka.
Tavarits, en liten vodka.
Glasen i botten vi tillsammans tömmer.
Det kommer mera efter handen, hej!