JERUNDA
- NOTHING -
Säv. & san. trad., ven. san. Timo Munne
Julkaistu Folkswagenin levyllä Karjalan balsamia (2005)

    Em
Ponedelnik jerunda, vtornik jerunda,
             Am     Em
sreda i tshetverg jerunda.
                      Am
Pjatnitsa jerunda, subbota jerunda,
H7            Em
voskresenie jerunda.


Soljanka jerunda, pelmeni jerunda,
ogurtsy solonye jerunda.
Yha, borshtsh i shashlik, kotlety po-Kievski,
salat stolitshnyj jerunda. 

Sputnik jerunda, kalashnikov jerunda,
vodka i matrjoshka jerunda.
Samovar jerunda, banja jerunda,
balalajka jerunda.

Pushkin jerunda, Tolstoi jerunda,
Aivazovski jerunda.
Tshaikovski jerunda, Mihalkov jerunda,
Brodsky i Vysotski jerunda.

Akvarium jerunda, Shevtshuk jerunda,
Kino i Alisa jerunda.
Splin jerunda, Tekily jerunda,
Leningrad jerunda.

Lenin jerunda, Stalin jerunda,
Hrushtshov i Brezhnev jerunda.
Gorbatshov jerunda, Jeltsin jerunda,
Putin absoljutno jerunda! 



JÄTTÄKÄÄ POHJOIS-KARJALAN URAANI MINNE SE KUULUU
Säv. & san. Suonna Kononen
Copyright manus
Julkaistu Folkswagenin levyllä Atomiveisuja (2009)

         Hm      A        G      A        D       A7
Jättäkää Pohjois-Karjalan uraani minne se kuuluu,
         Hm      A        G      D      A
jättäkää Pohjois-Karjalan vaarat paikoilleen.
    G           D    Dmaj7
Antakaa metsien huojua,
        Hm       A      G    D
antakaa vapaiden vesien virrata,
        Em7           A7          Hm   A7  D
antakaa tuulten tuoda ilmaa puhdasta,
        G      D      Em7    A     D
antakaa elämän jatkua näillä saloilla.

    Hm  A      G   A       D      A7
Ihminen on itsekäs monella tapaa,
     Hm    A     G   D     A
omaa napaa ajattelee ainoastaan.
      G                    D
”Heti minulle kaikki hyöty tänne nyt”,
      Hm   A       G      D
liian moni on niin järkeillyt.
         G        A         Hm    D
Jättänyt jätekasat takapihalleen,
         G      D        Em    A     D
jättänyt laskut piikkiin lastenlapsilleen.

	         Hm      A        G
	Jättäkää Pohjois-Karjalan uraani...

    Hm    A    G        A      D       A7
Käsivarsillani keinutan tyttöä pientä.
        Hm       A     G       D      A
Hän jää jälkeeni näitä vaaroja vartioimaan.
     G            D
Hänen viattomassa katseessa
         Hm  A      G     D
näen jotakin, jonka takia
       G            A             Hm    D
haluan maan pysyvän hänelle puhtaana.
     G          A         D
Enkä halua ymmärtää ahneutta.
   G           A              D
En saata antaa anteeksi ahneutta.

	              Hm      A        G      A        D       A7
	Siis jätetään Pohjois-Karjalan uraani minne se kuuluu.
	         Hm      A        G      D      A
	Jätetään Pohjois-Karjalan vaarat paikoilleen.
	    G            D    Dmaj7
	Annetaan metsien huojua,
	         Hm       A      G    D
	annetaan vapaiden vesien virrata,
	         Em7           A7          Hm   A7  D
	annetaan tuulten tuoda ilmaa puhdasta.
	         G      D      Em7    A     D
	Annetaan elämän jatkua näillä saloilla.

        	 Hm      A        G      A        D       A7
	Jättäkää Pohjois-Karjalan uraani minne se kuuluu!
	         Hm      A     G      A        D       A7
	Jättäkää Pohjois-Savon uraani minne se kuuluu!
	         Hm     A    G      A        D       A7
	Jättäkää Koillismaan uraani minne se kuuluu!
        	 Hm      A        G      A        D
	Jättäkää Pohjois-Karjalan uraani minne se kuuluu!



KAIRAAMAAN
Säv. & san. Timo Munne
Copyright manus
Julkaistu Folkswagenin levyllä Atomiveisuja (2009)

	Jee, jee, jee, jee!

	intro: 2x | C | Em | Dm | G | 

C                        Em  Dm                 F
Sun kanssas joskus kahdestaan kun pääsis kerran harrastaan
C                    Em  F                 G
mittavaa kaivostoimintaa, kun meitä kerran haluttaa.


Se on aina ollut mielessä, että tehdään sitä täällä Enon metsässä.
Ja vaikka on kova alusta, niin siitä vaan pazalusta.

	Dm        F         C
	Jee, jee, jee, jee, beibi!
	            F     Dm    G
	Mä oon kova jätkä kairaamaan.
	Dm        F          C
	Jee, jee, jee, jee, beibi!
	                F   C      G
	Tää akti kestää ikuisuuden vaan.

Ootas kun mä pääsen jyvälle ja poraan tarpeeks syvälle.
Mulla on vehkeet hyvässä terässä, muut saa koittaa perässä.

Jos eka kerta ei vielä riitä, niin ei se haittaa, mitäs siitä.
Me tehdään homma loppuun saakka, toisille jää toisten taakka.

	Jee, jee, jee, jee...

Purkaus on hirveä aivan, mut se korvaa kaiken vaivan.
Me päästään tekeen rikastusta, ja silloin tulee rikas musta.

Mä uskon aina järjen voittoon ja poraan täällä aamunkoittoon.
Ja kun Karjalan kallo halkeaa, niin silloin tämä poika saa.

	Jee, jee, jee, jee...



KIRJE VEIKOLLE
Sävel ja sanat Timo Munne
Copyright manus
Julkaistu Folkswagenin levyllä Tienhaara (2007)

Intro: | D | Hm | Em | D | F#m | Hm | Em | Hm |

     Hm
Puna-armeija lähti silloin,
            Em
kun vieraat alkoivat ampumaan.
   G
Me jäimme omaan kylään,
   A                  Hm
ne sanoi: "Teidät tapetaan."


Menimme metsän suojaan
vahnat tuatot turvanamme.
Emme voineet sitä jättää
mitä pidimme omanamme.

Kun näin sinun silmäsi,
tiesin: Omat valehtelee.
Tulitte luoksemme metsään:
"Emme teille pahaa tee."

Saimme jäädä omaan kylään
ja sinne jäit sinäkin.
Sanoit nimeksesi Veikko
ja kotipaikaksi Kajaanin.

A            Hm      D     A
     Armahat gost'at Suomenmuan,
          G        D         A
     ottakkua tämä kirjane keral!
               Hm     D    A
     Viegiä se Viekol Kajuanih,
           G       A        Hm
     sinuu tiä vie vuotetah äijäl.


          väliosa: | D | Hm | Em | Hm |


Me Veikon kanssa kuljimme
kahden pitkin maita.
Muamo koitti meitä vahtia,
mutta se ei onnistunut aina.

Niin meistä tuli pari
ja minusta kihlattusi.
Silmäsi minua katsoivat,
etkä salannut tunteitasi.

Sitten Veikko joutui lähtemään,
minä jäin tähän kylään.
Katsoin hänen jälkeensä,
ne askeleet johtivat itään.

Hän ei tullut enää takaisin,
jätti minut odottamaan.
Söikö sota minulta Veikon,
vai katosiko hän maailmaan?

     Armahat gost'at...

          (ei väliosaa)

Meitä härkävaunuissa ajettiin
kohti kaukaista itää.
Moni nääntyi sille matkalle,
mutta minä sain lapseni pitää.

Pojan nimeksi laitoin Veikko,
hän ei ole enää poikanen.
Silmät ovat kuin sinun,
hän on jo yli kuudenkymmenen.

Olen jo vanha nainen,
kun tulet mua tapaamaan.
Ei ole ihoni sileä enää
kuin käsissäsi silloin aikoinaan.

En ole se kaunis tyttö,
et ehkä mua tuntisi,
mutta vielä kerran tahtoisin
nähdä sinun silmäsi.

     Armahat gost'at...

          Outro: | D | Hm | Em | D | F#m | Hm | Em | Hm |



KOHTA POSAHTAA
Säv. & san. Timo Munne
Copyright manus
Julkaistu Folkswagenin levyllä Atomiveisuja (2009)

Intro: | G | G |

      C                 G
Tulee paha pilvi, tulee myrskytuuli,
      C          G
tulee pimeää, ei mitään nää.
         C               G
Se tuuli tappaa sinut ja tappaa minut,
       C               G
jos ei heti lähdetä ja alta ehditä.

	     Em    D7   G     
	(3x) Kohta posahtaa!
	     G     D    E
             Kohta posahtaa!

Nää hiukkaset, ne on raadonii.
Tää tuuli, se on uraanii.
Kun katsot etelään, niin silloin näät:
Rikkautemme hintana levii musta rintama.

	Ja kohta posahtaa...

	F#
	Täytyykö jättää tämä haiseva maa?
	Tämä maa tekee kuolemaa.
	Pitääkö meidän suunnistaa kohta kaukaista pohjoista
	                       D7
	ja aloittaa kaikki alusta? Uh!


	Kohta posahtaa...



MATKASELÄN ASEMALLA
Sävel & sanat Timo Munne
Copyright manus
Julkaistu Folkswagenin levyllä Matkaselän asemalla (2003)

| G | C | G | C |

G                   C
Matkaselän asemalla nousen junasta.
G
On muutama muukin
   C                     G    C
ja takkuinen koira linkuttaa.
G                        C
Juna jatkaa matkaa jonka pää on Pietarissa.
G                      C                        G
Laiturilla istuu joku, pää on painuksissa viinasta.

Mä en tunne sitä ikävää sydämissä evakoiden.
Nää ei oo mulle mitään velkaa,
vaan tää maisema mun mieltä rauhoittaa.
Enkä tullut tänne siksi, miksi miehet päällä ravaa.
Mulla on muita syitä, ja niitä ei tehdä salaa.

              Em              C
     Onko nää meidän maat vai heidän?
          Em       C
     Kuka vastaa?
                Em
     Kai nää on niiden maat,
           C
     jotka elää täällä,
       D                G     C  G  C
     ja täältä leipänsä saa.

Matkaselän asemalla nousen linja-autoon.
Sanon kuskille "zdrastvuite",
maksan lipun ja käyn istumaan.
Bussi kulkee kohti rajaa, jota sotilaat vahtii.
Jotkut pullojaan piilottelee, etteivät jäisi kiipeliin.

     Onko nää meidän maat vai teidän?
     Kuka vastaa?
     Kai nää on niiden maat,
     jotka elää täällä,
     ja täältä leipänsä saa.

Matkaselän asemalla on hiljaista.
Ihmiset ovat menneet,
vain takkuinen koira linkuttaa.

| G | C | G | C |



OSMO KAIPAINEN
Säv. & san. Suonna Kononen
Copyright manus
Julkaistu Folkswagenin levyllä Atomiveisuja (2009)

A                                   E
Tillin tallin taivasalla Osmo Kaipainen
                         A
Uraania etsii Osmo Kaipainen
                            D
Kaivoksen kaivaa Osmo Kaipainen
E                          A
Työpaikan antaa Osmo Kaipainen


Olet meidän mieleen, Osmo Kaipainen
Et voi mennä pieleen, Osmo Kaipainen
Heiluta vaan kuokkaa, Osmo Kaipainen
Kohti valtiomiesluokkaa, Osmo Kaipainen

Ota meidät kyytiin, Osmo Kaipainen
Isänmaa kun myytiin, Osmo Kaipainen
Muutetaanko Ranskaan, Osmo Kaipainen
Haistelemaan hanskaa, Osmo Kaipainen

	A                    E
	Kaiva mies! Kaiva nainen!
	                               A
	Näinhän nousee maasta kaivannainen!
	                                 D
	On kuin ihmisillä ois joulu ainainen,
	    E                               A
	kun saatiin maakuntaamme Osmo Kaipainen!


Säät ja ilmat säätää Osmo Kaipainen
Vitsaukset häätää Osmo Kaipainen
Heinäsirkat tappaa Osmo Kaipainen
Mannaa lautaselle lappaa Osmo Kaipainen

Laula hoosiannaa, Osmo Kaipainen
Jakaa taivaan mannaa Osmo Kaipainen
Turvamme herra, ei kun Osmo Kaipainen
Vielä yhden kerran Osmo Kaipainen

Kiekkumarallaa kiekkumarallaa, Osmo Kaipainen!
Ranskan-kali-ali ranskan-kali-ali, Osmo Kaipainen!
Tillerideijaa tintandullaa, Osmo Kaipainen!
Dipidapadaijaa dipidapadaijaa, Osmo Kaipainen!



RAIVOLAN MIES
Sävel & sanat Timo Munne
Copyright manus
Julkaistu Folkswagenin levyllä Matkaselän asemalla (2003)

Riffi: 2x | Am | C | G | Am |

Am                            C
Vanha mökki seisoo Raivolassa radan varressa,
     G                      Am
prolejuna Viipurista saapuu kerran tunnissa.
                                   C
Mökki on jo kovin kallellaan, pihalla on rojua,
      G                 Am
mökin eukko viljelee tarhassaan perunaa.

Silloin kun sä synnyit, se oli vuonna -10,
junat kulki höyryllä syvään henkäisten.
Sä vartuit ja nait asemamiehen tyttären
ja menit sitten töihin tupakkalaatikkotehtaaseen.

     C            G        C         G
     Missä on nyt unelmasi, Raivolan mies?
           C           G     C         G
     Missä soitat maniskaasi, Raivolan mies,
            C            G     C         G
     kun ne veivät sinun maasi, Raivolan mies?
           F               G         (Am > riffiin)
     Missä on nyt unelmasi, Raivolan mies?

Ja se hullu Södergran kirjoitteli runojaan
kirkon katveessa, järven rannalla.
Se tuli kerran vastaan kalpeena ja laihana,
kun kylätietä pitkin olit hevosajelulla.

Sulla oli kaksi lehmää, hevonen ja pari kanaa,
ja juuri kun elämä oli aluillaan
piti panna kamat kasaan, kantaa kainalossa lasta.
"Ryssät ko tulliit ovist, myö lähettii ikkunasta."

     Missä on nyt unelmasi...

Vanha mökki seisoo Raivolassa radan varressa,
prolejuna Viipurista saapuu kerran tunnissa.
Uusi isäntä rassaa Ladaa pihalla,
kaipaa kotia ja synnyinmaata Ukrainaa.
Sinä raadoit ittes kipeeks Enso-Gutzeitilla.
Palkaks saat nyt maata ruuhka-Suomen mulla alla.

     Missä on nyt unelmasi...



SANDRA OF ST. MURA
- SUHMURAN SANTRA -
Sävel & sanat Terho A. Könönen, engl. sanat Susan Sinisalo
Copyright Warner / Chappell Music Finland, teksti julkaistaan tässä Könösen perikunnan luvalla
Julkaistu Folkswagenin levyllä Kyläkaupan rappusilla (2008)

    Em
One night there was dancing at St. Mura.
                        H7
An accordion mournfully played.

And the girls in their frocks came from near and far,
                               Em
In the moonlight they joyfully swayed.
  Am                        Em
I asked a fair maid: "May I walk by your side -
        H7                     Em
See you home to St. Mura?" and thus she replied:
      Am                    Em
"It's such a long way, it's such a long way
     H7            Em
From here to St. Mura".


So off went sweet Sandra into the night
And I found my lonely way home.
The next time I planned for a different plight,
Bought a bicycle on which to roam.
But Sandra, sweet Sandra, she never came dancing,
Stayed home with her mother, at others ne'er glancing.
It's such a long way, it's such a long way
From here to St. Mura.

Instead I met Mandy who lives nearby -
The maid with the long golden hair.
When I asked her: "Oh, please may I walk by your side?"
She said, "I live just over there".
So we went side by side on my bike in the moonlight,
And that was the end of my freedom that fine night.
It's such a long way, it's such a long way
From here to St. Mura.

So now I am wedded to Mandy, I rue.
Our children I rock on my knee.
And to Sandra my thoughts keep returning anew,
And often I sigh: "Woe is me!"
For what was I thinking of? I should have known better.
"Tis all the bike's fault, I should never have let her!"
It's such a long way, it's such a long way
From here to St. Mura.
It's such a long way, it's such a long way
From here to St. Mura.




SUOMENHEVONEN
Sävel & sanat Suonna Kononen
Copyright manus
Julkaistu Folkswagenin levyllä Karjalan balsamia (2005)

(Kitaristihuomautus: säveltäjä itse soittaa tämän capo 2-nauhalla ja a-mollissa.)

4x | Hm |

      Hm                 D
Missä olisimmekaan ilman sinua,
     G      D       Em        Hm
sinä nelijalkainen, hallavaharjainen,
F#m     G
märkäturpainen
          F#m   Hm
ystävämme suomenhevonen.

Eipä ole mulla maailmassa muita:
on taivahan katto, maantien matto ja
seininä metsien puita
ja kaverina suomenhevonen.

Sulla ukkini raivasi pellot.
Missä lenteli aura, kohta heilimöi kaura,
ole hyvä, hevonen -
ystäväni suomenhevonen.

Ja kun Kannaksella ryskyivät tankit,
oli pakkanen, hanki - sinä olit konettakin
luotettavampi
ystävämme, suomenhevonen.

     (huuliharppusoolo: 2 säkeistöä instrumentaalina)

Nämä kylät ovat tyhjiksi käyneet.
Ei aurata teitä ja vanhuus vaivaa
jääneitä,
vaan vielä on heitä - ja joku hevonen.

Kun kerran minä erkanen täältä,
tämän maantien päältä, elämäni talvitien
liukkaalta jäältä -
haudatkaa mut hevoiseni viereen.

Missä olisimmekaan ilman sinua...

Eipä ole mulla maailmassa muita...

     (huuliharppusoolo: 2 säkeistöä instrumentaalina)



VEISU TSHERNOBYLIN ONNETTOMUUDESTA
Säv. & san. Suonna Kononen
Copyright manus
Julkaistu Folkswagenin levyllä Atomiveisuja (2009)

       D        A       D
Vuonna kahdeksankymmentäkuusi,
                      G
siitä kauan jo vuosia on,
D
tapahtui Ukrainassa
       E          A7
onnettomuus suunnaton.
    D
Oli huhtikuinen aamu,
                   G
kun roihahti reaktori.
     D                   A
Sitä millään ei tahtonut uskoa
    D       A    D
sen johtaja Akimovi.

                  G           D
(2x)	Tshernobyl, Tshernobyl –
	                             G
	intsident katastrofitsheskij byl.
	       D            A
	Siellä räjähti atomimiilu
	      D          A     D
	aivan työmiesten rinnuksill’.

Ja ne miehet ryhtyivät töihin
sitä miiluaan pelastamaan,
vaan se säteili kuin pätsi
ja höyrysi valtoimenaan.
Kaksikymment’kahdeksan kuoli
niistä miehistä säteilyhyn.
Ja moni poika lasarettiin
jäi iäksi sänkyhyn.

(2x)	Tshernobyl...

Ensin havahtui Ruotsi,
sitten uskalsi Suomikin.
Että jossakin Venäjän maalla
säteilee sievertti jos toinenkin.
Saatiin jodit ja becquerellit,
cesiumit ja curietkin.
Kauan säteili kanttarellit
ja säteili petteritkin.

(2x)	Tshernobyl...

	(huuliharppusoolo: A-osa C-duuriin moduloituna)

Epäpätevä henkilökunta,
yleinen piittaamattomuus,
puutteellinen valvonta
ja vajavainen turvallisuus
aiheuttivat onnettomuuden 
jonka vertoja löydetä ei.
Siks’ johtaja Akimoville näin
me huudamme: Hellurei!

(2x)	Tshernobyl...

En ole se minä joka laulan.
Olen haamu Akimovin.
Ja ikuisesti kuljen
näillä kaduilla Pripjatin.
Ei lepoon sieluni pääse,
kuljen lailla suutarin.
Ja suutariksi jäädä
olisi saanut Tshernobylkin.

(2x)	Tshernobyl, Tshernobyl –
	intsident katastrofitsheskij byl.
	Siellä räjähti atomimiilu
	aivan maailman rinnuksill’.



VENÄJÄN TIET
Sävel Suonna Kononen, sanat Suonna Kononen & Timo Munne
Copyright manus
Julkaistu Folkswagenin levyllä Karjalan balsamia (2005)

8x | D |

     D     A            G      D
Olen kyllästynyt teidän valituksiin,
      G                    D
miten kaikki on päin persettä,
                 A            G           D
vaikka hommaatte kuussa tuhat-kakstuhatta euroa
   E7                   A
ja voitte juoda raanavettä.
       D     A        G       D
Tahdon sinne missä on Juri ja Sasha
   G                 D
ja Sashan vaimo Tanjakin.
        G             D
Käännän kelloa tunnin etteenpäin
          A       G      D
ja heitän roskiin kalenterin.

           D  A   G       D
     Minua kutsuu Venäjän tiet,
     G       D        E7      A
     Venäjän sepelit, Venäjän piet.
            D  A        G        D
     Ne voi viedä minut minne ne vie,
        G         A    Hm
     en tule heti takaisin.
     F#m    G         A    D
     Ei, en tule heti takaisin.

Ei haittaa jos on mutkia matkassa,
karjalauma saa tukkia tien.
Mulla on ruplia pikkuinen matkakassa
ja Tanjalle kukkia vien.
Mulla on puoli kiloa votkaa,
sulla on hyvä keittiö.
Kutsu kylään kaunis siskosi Nadja
ja naapurin heittiö.

     Minua kutsuu...

Veli veljeni, oletko nälkäinen,
tiedän tässä yhden stalovajan.
Niiden borsh vie kielen mennessään
ja siksi pihaansa ajan.
Vieruspöydässä Gogolin virkamies
lopettelee lautastaan,
pyyhkii keitonrippeet viiksistään
ja kiittää Gospodiaan.

     Minua kutsuu...

Tämä tie on usein kuoppainen,
jäinen ja routinutkin.
Sora kimpoilee nyrkinkokoinen,
räntä tukkii tuulilasin.
Hampaiden paikat tippuvat,
kerma voiksi kirnuuntuu,
mutta hytissä on lämmin
ja sydämeni pakahtuu.

Minä olen usein miettinyt,
mikä tänne vetääkään.
Nämä rakastavat perheitään
ja rakastavat ystäviään.
Täällä elämä on tässä
ihan ennen eläkeikää.
Jurin keittiön hämärässä
ei tänään häiritse mikään.

     Minua kutsuu Venäjän tiet,
     Venäjän epelit, Venäjän hiet...