Joensuulainen folkrock-yhtye Folkswagen on julkaissut internet-singlen Vapauteen. Virosta ja vapaudesta kertova, Tallinnan patsaskiistan myötä yllättävän ajankohtaiseksi muuttunut kappale on ladattavissa ilmaiseksi yhtyeen sivustolta www.folkswagen.fi.

Vapauteen on cover Viron suosituimpiin kuuluvan Ultima Thule -yhtyeen laulusta Lennelda priiks (suomeksi "Lentää vapauteen"). Kappaleen tekstin kirjoitti virolainen runoilija Ott Arder ja se julkaistiin 1990 Ultima Thulen toisella albumilla Eesti Asi – Pro Estonia. Uudesta suomennoksesta vastaa Folkswagenin kitaristi Suonna Kononen.

- Lennelda priiks - Vapauteen sisältää tyypillistä Neuvostoliiton aikaista taiteen kuvakieltä, jossa yksilönvapautta ahdistava systeemi kuvattiin kiertoilmauksin, jatkuvasti punaista näyttävinä liikennevaloina tai muurien varjossa odotettavana lopun loppuna, Suonna Kononen kertoo.

Folkswagen on konsertoinut Virossa kahteen otteeseen, useammin kuitenkin Venäjän Karjalan suunnalla. Yhtye tunnetaan Venäjästä ja Karjalasta kertovista lauluistaan.

- Vapauteen liittyy yhtyeemme tematiikkaan: useissa muissakin kappaleissa laulamme neuvostoihmisten tunnoista. Sekä Venäjän että Viron ystävänä voin vain sanoa, että olen seurannut vapun tapahtumia ristiriitaisin tuntein, Folkswagenin laulaja Timo Munne pohtii.

Vapauteen ilmestyy virallisesti Folkswagenin kolmannella albumilla Tienhaara, jonka joensuulainen levy-yhtiö Pilfink Records julkaisee 17. toukokuuta 2007. Levynjulkaisukonsertit soitetaan Imatran Ugrijuhla-festivaalilla torstaina 17.5. ja Joensuun ravintola Wanhassa Jokelassa sunnuntaina 20.5.

Lisätietoja ja julkaisukelpoisia Folkswagen-kuvia internet-osoitteessa www.folkswagen.fi

Mahdolliset haastattelut: Timo Munne, timo.munne@pilfink.com, 0400 952924

VAPAUTEEN
- Lennelda priiks –
Säv. Vjatsheslav Kobrin & Riho Sibul
San. Ott Arder
Suom. san. Suonna Kononen
© manus

Tänä aamuna
lehteä ei jaeta,
kahvi on lopussa.
Kauppatorilla
viitat osoittavat
loppuunkuljettuja teitä.

Hiljaa toivoen
odotamme korppien
nousevan siivilleen.
Ojan pohjalta
pienet kukat
tavoittavat valoa.

Uskottiin elinkautisiin.
Väsyttiin uskomaan niin.
Pajupillin tein, soittelin itsellein
ja armeijat hiljaiset marssivat.

Takana muurien
kaupunkeja ihmisten,
erilaisia teitä,
liikennevaloissa
muitakin värejä
kuin punaista.

Ei vilku keltainen,
vihreää näe en.
En, enkö koskaan
näe nousevan puomien?
Peileistä katsovat
ihmiset tahtovat
vapauteen,
me tahdomme vapauteen.

Ei vilku keltainen…